Perheen puhelinsopimus: konkreettinen sopimus vanhempien ja lapsen välillä

Miksi suulliset puhelinsäännöt unohtuvat

Useimmat perheet aloittavat hyvillä aikeilla ja muutamalla lauseella, jotka sanotaan kiireessä: "Ei ruokapöydässä", "pane se nyt pois", "tämä riittää tältä päivältä". Ongelmana on, että säännöt elävät sen päässä, joka ne sanoi, ja jokainen aikuinen muistaa ne hieman eri tavalla. Lapsesta säännöt tuntuvat muuttuvan sen mukaan, missä mielentilassa aikuinen sattuu olemaan, ja se tuottaa enemmän väittelyä, ei vähemmän.

Kun puhelin on uusi, se on myös jännittävä, ja se on täysin normaalia. Hetkessä pieneltä neuvottelulta tuntuva asia muuttuu ajan myötä kaavaksi, jossa rajat liikkuvat kenenkään sitä päättämättä. Harvoin kyse on kenenkään virheestä. On vain vaikea noudattaa sääntöä, jota ei ole koskaan kirjoitettu ylös.

Kirjallinen sopimus poistaa henkilön riidan keskeltä. "Äiti jaksaa jankuttaa" muuttuu muotoon "me sovimme tämän yhdessä". Keskustelu rauhoittuu, kun lapsi ja aikuiset voivat osoittaa samaa paperia.

• Eri aikuiset muistavat suulliset säännöt eri tavalla.
• Sanat kuten "liikaa" ja "vähän" tarkoittavat lapselle ja vanhemmalle eri asioita.
• Ärtymyksessä syntyneet säännöt tuntuvat rangaistukselta, eivät sopimukselta.
• Ilman sovittua hetkeä sääntöjen tarkistamiseen ne joko unohtuvat tai kiristyvät kiukun hetkellä.
• Lapsi ottaa säännöt vakavammin, kun hän on itse ollut sanomassa niihin kyllä.

Mitä usein kokeillaan ensin ja miksi se harvoin riittää

Tavallisia ratkaisuja ovat pitkä kieltolista, puhelimen ottaminen pois rangaistukseksi, kun jokin menee pieleen, tai asian jättäminen sikseen, kunnes siitä tulee ongelma. Kieltolistat tuntuvat vanhemmista turvallisilta, mutta lapsi lukee ne epäluottamuksena ja alkaa etsiä porsaanreikiä. Rangaistus opettaa lasta piilottamaan käyttönsä sen sijaan, että hän oppisi tekemään hyviä valintoja.

Joskus säännöt asetetaan vain lapselle, vaikka aikuiset itse istuvat puhelin kädessä ruokapöydässä. Lapsi huomaa eron heti, ja se heikentää koko sopimusta. Toinen yleinen virhe on päättää kaikki itse, jotta asia tulisi valmiiksi, jolloin lapsi ei koskaan koe sääntöjä omikseen.

Lopulta moni tekee sopimuksen kerran eikä palaa siihen enää. Kymmenvuotias ja kaksitoistavuotias eivät tarvitse samoja sääntöjä, ja viime vuonna kohtuulliselta tuntunut sopimus voi tuntua nyt kohtuuttomalta.

• Pitkät kieltolistat tuottavat porsaanreikiä ja huonoa tunnelmaa, eivät vastuuntuntoa.
• Puhelimen ottaminen rangaistukseksi saa lapsen piilottamaan käytön sen sijaan, että hän puhuisi siitä.
• Säännöt, jotka koskevat vain lasta, menettävät uskottavuutensa, kun aikuiset toimivat toisin.
• Yksi kerta alussa ilman jatkoa saa sopimuksen vanhenemaan huonosti.
• Kaiken päättäminen yksin tuottaa lapsen, joka noudattaa sääntöjä vain silloin, kun joku katsoo.

Parempi tapa: lyhyt, yhteinen ja kirjallinen sopimus

Hyvä puhelinsopimus on niin lyhyt, että sen muistaa, ja niin konkreettinen, että siihen voi vastata kyllä tai ei. Se tehdään yhdessä lapsen kanssa: vanhemmat tuovat pöytään rajat, joista he eivät voi joustaa, ja lapsi saa sanoa, mikä on hänen mielestään kohtuullista, sekä ehdottaa jotain itse. Kirjoittakaa ylös se, mistä sovitte, ja molemmat osapuolet allekirjoittavat sopimuksen. On ihan hyvä, että se tuntuu hieman juhlalliselta.

Tässä ovat kohdat, joihin monen perheen kannattaa ottaa kantaa. Muokatkaa ne omalle perheellenne sopiviksi. 1. Milloin puhelinta saa käyttää: esimerkiksi läksyjen ja sovittujen kotitöiden jälkeen, ja kuinka monta tuntia arkisin ja viikonloppuisin. 2. Missä puhelinta käytetään: olohuoneessa ja muissa yhteisissä tiloissa, ei suljetun oven takana, ainakin aluksi. 3. Ateriat: puhelin pidetään poissa päivällisen ja muiden yhteisten aterioiden ajan. Tämä koskee kaikkia, myös aikuisia. 4. Nukkumaanmeno: puhelin on sammutettu tai luovutettu sovittuun kellonaikaan mennessä. 5. Lataus: puhelin ladataan yön yli makuuhuoneen ulkopuolella, esimerkiksi eteisessä tai keittiössä. 6. Jos eteen tulee jotain epämiellyttävää: lapsi kertoo asiasta aikuiselle, johon hän luottaa, eikä koskaan saa moitteita siitä, että on nähnyt tai saanut jotain. Sopikaa, kenen puoleen hän voi kääntyä, ja että puhelinta ei oteta pois vain siksi, että lapsi oli rehellinen. 7. Kuvien ja tietojen jakaminen: älä lähetä kuvia tai henkilötietoja kenellekään, jota et tunne, ja kysy ensin, jos olet epävarma. 8. Sovellusten lataaminen ja ostokset: kysy ensin aikuiselta. 9. Mihin vanhemmat sitoutuvat: laittavat oman puhelimensa pois aterioiden ajaksi, kysyvät ennen kuin lukevat tai tarkistavat jotain, ja kuuntelevat ennen kuin reagoivat. 10. Mitä tapahtuu, jos sopimusta rikotaan: ensin rauhallinen keskustelu ja sitten etukäteen sovittu seuraus. 11. Milloin sopimus käydään uudelleen läpi: kiinteä ajankohta, esimerkiksi kolmen kuukauden välein.

Saadaksesi lapsen mukaan anna hänen ensin lukea lista läpi ja kysy, mitkä kohdat tuntuvat kohtuuttomilta ja miksi. Pyydä häntä ehdottamaan itse yksi kohta. Kun lapsi on ollut mukana tekemässä sääntöä, sitä on helpompi noudattaa, ja olette samalla jo harjoitelleet puhumaan puhelimesta ilman riitaa.

• Pidä sopimus yhden sivun mittaisena, mieluiten alle kahdentoista kohdan.
• Kirjoita konkreettisesti: kellonajat, huoneet ja teot, ei "sopivasti" tai "ei liikaa".
• Anna lapsen ehdottaa vähintään yksi kohta ja sanoa ei johonkin.
• Ota mukaan se, mihin vanhemmat itse sitoutuvat, ja anna lapsen pitää heidät siinä.
• Sopikaa etukäteen, mitä tapahtuu, jos joku rikkoo sopimusta, jotta asiaa ei ratkaista kiukun vallassa.
• Tee täysin selväksi, että lapsi voi aina tulla kertomaan jostain epämiellyttävästä ilman, että häntä syytetään.

Näin sopimus pysyy voimassa ajan myötä

Sopimus elää vain, jos se on näkyvillä. Laita se paikkaan, jonka ohi kaikki kulkevat, esimerkiksi jääkaapin oveen tai latauspisteen viereen, äläkä vain kansioon. Iltarutiini helpottuu, kun lataus ja nukkumaanmeno ovat kiinteitä asioita, jotka tapahtuvat joka päivä samaan aikaan.

Sopikaa kiinteä ajankohta sopimuksen uudelleentarkasteluun ja merkitkää se kalenteriin. Kolmesta kuuteen kuukautta on kohtuullinen lähtökohta, ja ylimääräinen tarkistus voi tulla suurten muutosten jälkeen, kuten koulun vaihdon, uuden sovelluksen tai syntymäpäivän yhteydessä. Käykää kohdat läpi yhdessä: mikä on toiminut, mikä on ollut vaikeaa ja mihin lapsi on nyt valmis?

Kun lapsi kasvaa, sopimuksen pitää kasvaa mukana. Kymmenvuotias voi tarvita selkeät kellonajat, kun taas kolmetoista- tai neljätoistavuotias voi saada enemmän vastuuta ajankäytöstään, kunhan yö ja ateriat pysyvät kehyksenä. Kun vapautta lisätään luottamuksen kasvaessa, lapsella on aito syy noudattaa sopimusta.

• Ripusta sopimus paikkaan, jossa kaikki sen näkevät, ja tee makuuhuoneen ulkopuolisesta latauspisteestä kiinteä paikka.
• Merkitse läpikäynti yhteiseen kalenteriin, esimerkiksi kolmen kuukauden välein.
• Aloita läpikäynti siitä, mikä on toiminut, ei siitä, mikä on mennyt pieleen.
• Lisää vapautta iän ja luottamuksen mukana ja kirjoita muutokset sopimukseen.
• Anna lapsen olla mukana muotoilemassa kohtia uudelleen ja allekirjoittakaa sopimus uudestaan.
• Tee ylimääräinen läpikäynti suurten muutosten yhteydessä, kuten koulun vaihtuessa, uusien kavereiden tullessa tai uuden laitteen myötä.

Näin Zenframe tekee sopimuksesta ja rutiineista näkyviä

Zenframe on perheen yhteinen yleiskuva viikosta. Siksi se on hyödyllinen puhelinsopimuksen ympärillä: se tukee rutiineja, jotka pitävät sopimuksen voimassa. Kiinteät rutiinit, kuten illan lataus, nukkumaanmeno ja yhteiset ateriat, voivat olla koko perheen nähtävillä, jolloin kenenkään ei tarvitse muistaa tai jankuttaa.

Yhteinen kalenteri on hyvä paikka sopimuksen läpikäynnille. Lisää toistuva ajankohta, esimerkiksi kolmen kuukauden välein, niin seuranta on jotain, mitä te teette, eikä jotain, mihin ette koskaan pääse. Lapsi näkee saman kuin aikuiset, ja se helpottaa puhumista sopimuksesta yhteisenä asiana.

Tavoitteena on arjen rauha: vähemmän väittelyä siitä, mikä pätee, ja enemmän iltoja, joissa kaikki tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu.

• Tee iltarutiinit, kuten lataus ja nukkumaanmeno, näkyviksi koko perheelle.
• Lisää puhelinsopimuksen läpikäynti kiinteäksi, toistuvaksi kohdaksi yhteiseen kalenteriin.
• Anna lasten ja aikuisten nähdä samat rutiinit, jotta kenenkään ei tarvitse toimia muistuttajana.
• Käytä kiinteitä rutiineja sopimuksen tukena yhdessä sovitun keskustelun rinnalla.
• Pidä yleiskuva niin yksinkertaisena, että koko perhe oikeasti käyttää sitä.

Pikavinkit

• Ripusta sopimus paikkaan, jossa kaikki sen näkevät, ja tee makuuhuoneen ulkopuolisesta latauspisteestä kiinteä paikka.
• Merkitse läpikäynti yhteiseen kalenteriin, esimerkiksi kolmen kuukauden välein.
• Aloita läpikäynti siitä, mikä on toiminut, ei siitä, mikä on mennyt pieleen.
• Pidä sopimus yhden sivun mittaisena, mieluiten alle kahdentoista kohdan.
• Kirjoita konkreettisesti: kellonajat, huoneet ja teot, ei "sopivasti" tai "ei liikaa".